Lisäkuvan hinta: mistä kustannus syntyy ja mihin voit vaikuttaa

Kun kysyt, mitä lisäkuva maksaa, ensimmäinen vastaus löytyy kuvasuunnitelmasta. Jokainen kuva, jonka listaat etukäteen, on päätös siitä, kuinka monta tuntia kuvaukseen, siirtymiin ja leikkaukseen kuluu. Jos suunnitelmassa lukee vain 'tunnelmakuvaa kaupungista', kuvaaja joutuu etsimään sopivia otoksia paikan päällä, ja etsiminen on kalleinta aikaa, mitä jaksossa on.

Käytän opetuksessa yksinkertaista pohjaa: jokaiselle puheen kohdalle yksi rivi, jolla kerrotaan mitä kuvaa tarvitaan, missä se kuvataan ja kuinka pitkään se näkyy ruudulla. Rivien määrä kertoo suoraan työn laajuuden. Kymmenen selkeää riviä on halvempi kuin kolme epämääräistä, koska epämääräisyys kasvaa kuvauspäivällä uusiksi otoksiksi.

Tämä ei tarkoita, että kaiken pitäisi olla lukittu. Jätä suunnitelmaan väljyyttä, mutta merkitse se väljyydeksi, jolloin sille varataan aikaa tietoisesti eikä sattumalta.

• Yksi rivi per puheen kohta
• Paikka ja kesto mukaan jokaiseen riviin
• Väljyys merkitään erikseen

Moni yllättyy siitä, että kuvausaika on usein pienin osa lisäkuvan kustannuksesta. Suurempi osa kuluu paikalle siirtymiseen, luvan hankkimiseen, valon odottamiseen ja välineiden kantamiseen. Kolme eri paikkaa samassa jaksossa tarkoittaa kolmea matkaa ja kolmea valaistusolosuhdetta, vaikka kuvia tulisi yhteensä vain minuutti.

Syksyllä tämä korostuu. Päivä on lyhyt, valo vaihtelee nopeasti ja ulkokuvaukseen jää muutama hyvä tunti. Jos suunnittelet kaikki ulkokuvat samalle ajanjaksolle ja samalle alueelle, säästät sekä aikaa että hermoja. Savonlinnan kokoisessa kaupungissa matkat ovat lyhyitä, mutta vaihtuva sää tekee varasuunnitelmasta silti tarpeellisen.

Kysy itseltäsi jokaisen paikan kohdalla, kertooko se jotain, mitä toinen paikka ei kerro. Jos vastaus on ei, yhdistä paikat ja pidä jakso tiiviimpänä.

• Ryhmittele kuvat paikan mukaan
• Varaa ulkokuville syksyn parhaat tunnit
• Karsi paikka, joka toistaa toisen

Lisäkuvassa näkyvät ihmiset, tilat ja tuotteet tuovat mukanaan sovittavaa. Yksityisen tilan kuvaaminen vaatii suostumuksen, ja tunnistettavasta henkilöstä tarvitaan lupa ennen julkaisua. Näiden hoitaminen vie aikaa viestien, soittojen ja odottamisen muodossa, vaikka rahaa ei kuluisi euroakaan.

Hinta kasvaa, kun lupia joudutaan hakemaan viime hetkellä. Siksi suosittelen kirjaamaan kuvasuunnitelmaan jokaisen kohteen viereen, kuka luvan antaa ja milloin siitä on sovittu. Kun lista on edessäsi, näet heti, mikä kuva on vielä auki ja mikä voidaan kuvata varmasti.

Jos lupa jää epävarmaksi, tee kuvasta vaihtoehtoinen versio, joka toimii ilman tunnistettavia kasvoja tai rajattua tilaa. Käden työ, yksityiskohta tai vastavalossa kuvattu siluetti riittää usein tukemaan puhetta yhtä hyvin.

• Kirjaa luvan antaja kuvan viereen
• Sovi luvat ennen kuvauspäivää
• Suunnittele varakuva ilman tunnistettavia kasvoja

Lisäkuvan hintaa nostetaan helposti kalustolla, jota jakso ei vaadi. Kolmijalka, tasapainotettu ote ja kunnollinen objektiivi riittävät suurimpaan osaan kuvista. Erikoisvälineet, kuten liukukisko tai erillinen valaistus, kannattaa tilata vain silloin, kun kuvasuunnitelmassa on rivi, joka sitä oikeasti vaatii.

Mikko Laitinen muistuttaa kursseillamme usein, että katsoja ei näe kalustoa vaan kuvan. Tasainen, rauhallinen otos kertoo enemmän kuin monimutkaisella liikkeellä kuvattu otos, jonka merkitys jää epäselväksi. Kun liikettä käytetään, sen pitäisi palvella kerrontaa eikä näyttää taidokkaalta.

Kysy suunnitteluvaiheessa, mikä kuva epäonnistuu ilman erikoisvälinettä. Jos yksikään ei epäonnistu, sinulla on vastaus: kalusto pysyy perusvarustuksessa ja budjetti siirtyy siihen, mikä näkyy ruudulla, eli aikaan ja huolelliseen valintaan.

• Perusvarustus riittää useimpiin kuviin
• Erikoisväline vain rivin vaatimana
• Liike palvelee kerrontaa, ei koristele

Jokainen kuvattu otos pitää katsoa läpi, valita ja sovittaa puheen alle. Tämä vie usein saman verran aikaa kuin kuvaus itse, ja ylimääräiset otokset kasvattavat sitä suoraan. Kolmenkymmenen minuutin raakamateriaalista syntyy kymmenen sekunnin lisäkuva, jos suunnitelma ei ole ohjannut kuvaajaa tarkasti.

Hyvä käytäntö on nimetä otokset kuvauspäivän jälkeen heti, kun muistat mitä ne esittävät. Kymmenen minuuttia nimeämistä säästää tunnin etsimisen leikkausvaiheessa. Sama koskee värikorjausta: jos kuvaat samassa valossa ja samoilla asetuksilla, sävyjen sovittaminen on nopeaa.

Jaksoissa, joissa suora lähetys ja nauhoitettu aineisto vuorottelevat, leikkausaikaa kuluu lisäksi siirtymien tarkkaan ajoitukseen. Lisäkuvan pituus kannattaa lukita ennen kuvausta, jotta ajoitus ei jää ratkaistavaksi lähetyshetkellä.

• Nimeä otokset samana päivänä
• Kuvaa samassa valossa ja asetuksilla
• Lukitse kuvan kesto ennen kuvausta

Hallittu budjetti syntyy kolmesta tavasta, jotka toistuvat jokaisessa jaksossa. Ensiksi suunnittele kuvat rivi riviltä ennen kuin kukaan ottaa kameraa käteen. Toiseksi ryhmittele kuvaukset paikan ja valon mukaan, jotta siirtymiä on vähän. Kolmanneksi tunnista, mitkä kuvat ovat jaksolle välttämättömiä ja mitkä vain mukavia, ja karsi jälkimmäiset ennen kuin ne syövät aikaa.

Kurssilla harjoittelet tätä tekemällä oman kuvasuunnitelman lyhyelle jaksolle ja arvioimalla jokaisen rivin työmäärän. Harjoituksen jälkeen näet itse, mitkä rivit ovat kalleimpia ja mistä voit tinkiä ilman, että kerronta kärsii.

Hintaa ei siis pidä kysyä yhtenä lukuna vaan rivinä kerrallaan. Kun ymmärrät, mistä kukin rivi koostuu, osaat neuvotella kuvaajan, leikkaajan ja tuottajan kanssa samalla kielellä, ja keskustelu pysyy konkreettisena.

• Suunnittele ennen kuin kuvaat
• Ryhmittele paikan ja valon mukaan
• Karsi mukava, pidä välttämätön