Juontajan aloitus ja päätös: miten jakson kehys rakennetaan kurssilla

Juontajan aloitus ja päätös on yksi kurssin kuudesta moduulista, ja sen tarkoitus on yksinkertainen: sinä opit kirjoittamaan ne lauseet, jotka johdattavat katsojan jaksoon ja saattavat hänet sieltä pois. Tässä syksyn alussa moduulin työtapa on asettunut selkeään muotoon, ja haluan kertoa siitä, koska moni uusi opiskelija kysyy ensimmäiseksi, mitä aloituksella oikeastaan tehdään.

Moduulissa et kirjoita juontoa tyhjästä. Aloitat jaksosta, jonka idea on jo lyhyesti sanottu, ja mietit, mitä katsojan täytyy tietää ennen kuin ensimmäinen kuva ilmestyy. Aloitus ei kerro koko tarinaa vaan avaa oven siihen. Päätös taas ei toista jakson sisältöä, vaan antaa katsojalle yhden ajatuksen mukaan tai ohjaa hänet seuraavaan asiaan lähetyksessä.

Harjoitukset ovat lyhyitä, ja jokaisen voi tehdä yhdellä istumalla. Kirjoitat tekstin, luet sen ääneen ja mittaat ajan. Ääneen lukeminen paljastaa nopeasti kohdat, joissa lause on liian pitkä hengitettäväksi tai sana vaikea sanottavaksi. Näin opit kuulemaan oman tekstisi ennen kuin kukaan muu sen kuulee.

• Aloitus kertoo, miksi aihe kiinnostaa juuri nyt
• Päätös sulkee jakson tai avaa seuraavan
• Jokainen teksti luetaan ääneen ja ajoitetaan

Hyvä aloitus tekee kolme asiaa lyhyessä ajassa. Se kertoo, mistä on kyse, se antaa katsojalle syyn jäädä ja se valmistelee ensimmäisen kuvan. Kurssilla näitä harjoitellaan erikseen, ennen kuin ne yhdistetään yhdeksi luontevaksi puheenvuoroksi, jonka juontaja pystyy sanomaan ilman, että se kuulostaa luetulta.

Kun kirjoitat aloitusta, kysy ensin, mitä katsoja näkee heti sen jälkeen. Jos ensimmäinen kuva on pelloilta kuvattu auringonnousu, aloituksen ei tarvitse kuvailla pellon valoa, koska kuva tekee sen. Aloitus voi sen sijaan kertoa, miksi tilaa on tulossa tutkimaan. Teksti ja kuva eivät kilpaile samasta asiasta vaan täydentävät toisiaan.

Opiskelijat huomaavat usein, että ensimmäinen luonnos kertoo liikaa. Siksi harjoituksissa on sääntö, jonka mukaan aloituksesta poistetaan yksi lause ennen palautusta. Yllättävän usein teksti paranee, kun se lyhenee, koska jäljelle jää se, mikä todella kantaa katsojan jaksoon.

Päätöksen kirjoittaminen on aloitusta vaikeampaa, koska siinä on houkutus kerrata kaikki, mitä katsoja juuri näki. Kurssilla opetellaan toisenlaista tapaa: päätös tuo esiin yhden asian, joka jää mieleen, tai kertoo, mitä lähetyksessä tapahtuu seuraavaksi. Katsoja on jo ymmärtänyt jakson, joten hänelle ei tarvitse selittää sitä uudelleen.

Suorassa lähetyksessä päätöksellä on vielä käytännön tehtävä. Se antaa tuotannolle aikaa vaihtaa kuvaa, siirtää kamera seuraavaan paikkaan tai käynnistää seuraava nauhoitettu juttu. Siksi päätös kirjoitetaan sellaiseksi, että sen voi venyttää tai lyhentää muutamalla sekunnilla ilman, että merkitys kärsii.

Harjoituksessa kirjoitat jokaiselle jaksolle kaksi päätöstä: toisen, joka sulkee aiheen, ja toisen, joka ohjaa eteenpäin. Vertailet niitä ja perustelet valintasi yhdellä lauseella. Perustelu on tärkeä osa tehtävää, koska se pakottaa sinut ajattelemaan katsojan kokemusta eikä vain omaa tekstiäsi.

• Sulkeva päätös jättää yhden ajatuksen
• Ohjaava päätös viittaa seuraavaan asiaan
• Päätöksen pituuden pitää joustaa muutaman sekunnin

Juontajan sanat toimivat usein saumana suoran puheen ja nauhoitetun aineiston välillä. Tästä aiheesta on oma moduulinsa, mutta aloituksen kirjoittamisessa se pitää silti muistaa: jos jakso alkaa nauhoitteella, aloituksen viimeisen lauseen täytyy tuoda katsoja sulavasti ensimmäiseen kuvaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että viimeinen lause ei saa jäädä roikkumaan kysymykseksi, johon ei vastata. Kirjoita se niin, että sen jälkeen on luonnollista hiljentyä hetkeksi ja antaa kuvan ottaa tila. Moni opiskelija kokeilee tätä lukemalla aloituksen ääneen ja pysähtymällä lopussa kahden sekunnin ajaksi.

Pysähdys kertoo paljon. Jos hiljaisuus tuntuu epämukavalta, lause ei vielä päättynyt kunnolla. Jos se tuntuu luontevalta, teksti toimii. Tämä pieni koe on yksi syy siihen, että moduulin tehtävät tehdään aina ääneen eikä pelkästään paperilla.

Palautat tekstit moduulin aikana, ja saat niistä kirjallisen palautteen. Palaute ei korjaa jokaista sanaa vaan osoittaa kaksi tai kolme kohtaa, joissa teksti voisi toimia paremmin, ja perustelee ne. Näin sinulle jää työkalu, jota voit käyttää seuraavissa teksteissä ilman opettajan apua.

Opettajan huomio kiinnittyy erityisesti siihen, kuulostaako teksti puheelta. Kirjoitettu ja puhuttu kieli eroavat toisistaan, ja televisiossa katsoja kuulee tekstin vain kerran. Siksi lyhyet lauseet, tavalliset sanat ja selkeä rytmi painavat enemmän kuin hienot sanavalinnat tai kekseliäät vertaukset.

Realistinen tavoite moduulin jälkeen on, että osaat kirjoittaa toimivan aloituksen ja päätöksen omalle lyhyelle jaksollesi ja arvioida niitä itse. Se ei tee sinusta valmista juontajaa tai tuottajaa, mutta antaa pohjan, jonka päälle voit rakentaa kokemusta oikeissa tuotannoissa.

• Kirjallinen palaute jokaisesta palautetusta tekstistä
• Huomio puheenomaisuuteen ja rytmiin
• Perustelut, joita voit käyttää omassa työssäsi

Moduuliin ei tarvita aiempaa kokemusta televisiosta. Hyödyllistä on kuitenkin katsoa muutama lyhyt ohjelmajakso tarkasti ja kirjoittaa ylös, miten juontaja aloittaa ja lopettaa. Pysäytä kohta, kun juonto päättyy, ja mieti, mitä se teki katsojalle: kertoiko se aiheen, herättikö se kiinnostuksen vai valmisteliko se kuvaa.

Tee muistiinpanoistasi lyhyt lista ja tuo se mukanasi ensimmäiseen harjoitukseen. Havainnot omista katselukokemuksistasi ovat arvokkaampia kuin yleiset säännöt, koska ne tulevat sinun kuulostasi ja sinun ymmärryksestäsi siitä, mikä toimii.

Syksyn pimenevät illat ovat hyvää aikaa tähän harjoitteluun. Kun lähetyksiä seuraa tarkoituksella ja kynä kädessä, huomaa nopeasti, kuinka paljon pieniä valintoja jokaiseen aloitukseen on kätketty. Se on se havainto, jonka päälle moduuli rakentuu.